sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Anteeksi, että välitän


Vähän kait olen ärsyttävä joskus. Yritän kasvattaa aikuisiakin. 
Poistin jo kerran tuon edellisen tekstin,
koska ajattelin...en tiedä mitä ajattelin mutta poistin kuitenkin.
Palautan sen anteeksipyyntöjen kera.
Olen sanonut itselleni:
- Kuka oikein luulet olevasi?

Olen laskenut monta pitkää mäkeä nopeasti ja hitaasti, 
yksin (ja insinöörin) kanssa
ja ehtinyt ajatella monta ajatusta.

Anteeksi, sinä jota yritin viimeksi kasvattaa.
Anteeksi, sinä jota olen joskus yrittänyt kasvattaa.
Kamalinta on, että joskus oikeasti kuvittelen olevani joku.
Kuvitteleeko kukaan muu?

Pitäisi olla välittämättä.
Mutta tiedättehän, en osaa olla.
Siksi, koska  v ä l i t ä n.

2 kommenttia:

  1. Kirjoitat usein niin isoista asioista, että syntyy sanattomuutta. Se muuttuu nyökkäilyksi, ja ei sitten muuta. Tuntuu vaan niin tylsältä aina sanoa olevansa samaa mieltä. Vaikka oikeastihan se on hienoa, olla samaa mieltä isoista asioista.
    Minä olen usein paapatusta vailla. Ja sitten, kun saan paapatuksen, otan nokkiini. Koira, kalikka, älähdys.
    Toivotan rohkeutta jatkaa omalla linjallasi! Ja sitä ennen mitä mainiointa lomaa, siitä ei ole epäilystäkään!

    VastaaPoista
  2. Heidi, tietäisitpä miten tyhmäksi sitä tuntee olonsa paapatuksen jälkeen, vaikka aihetta olisikin ollut. Mutta kiitos kannustuksesta, sinä kiva!

    Loma on ollut mainio. Lappi on ihan huikea, suosittelen kaikille!

    VastaaPoista