maanantai 25. maaliskuuta 2013

En odota

Työpäivä on täynnä ääntä ja elämää. Tietäisittepä, miten tämä äänimaailma joskus väsyttääkään.
Minä olen jotenkin yliherkkä ääniaistin suhteen, kai.

Äiti on päässyt pois sairaalasta ja kaikki pitäisi olla ok. Silti säikähdystunne väijyy sydänalassa ja kaikki vanhat muistot pulpahtelevat pintaan taas. Kunpa saisimme pitää äidin täällä vielä pitkään. Laitan kädet ristiin ja vollotan vähän, helpottaa kun päästää itkut pois.

Käyn hiihtämässä suosikkilenkin. Se kiemurtelee puutaloalueen ja puron laitamilla. Tuntuu kuin sukeltaisin suoraan Seljan tyttöjen maisemiin. Valo taittuu lempeästi oksien takaa. Välillä olen huolissani, väsynyt, murheellinen, mietin miksi näen kummallisia unia joissa tiet risteilevät ja joku itkee rauhattomuuttaan. Haluaisin nähdä sinut kunnolla ja sanoa, että ota tästä rauhasta oma osasi, syö tätä samaa leipää ja saat sitä ravintoa jota kaipaat. Ja sitten, ihan kuin kokonainen enkeliparvi lehahtaisi olkapäille ja vakuuttaisi, että he järjestävät asiat ja aikaa on.

Hiihdän vielä lisää ja kotona juon mansikkaraparperiteetä. En tykkää raparperista missään muualla kuin teessä.

En odota kesää, en kiirehdi kevättä. Tämä talvi menee juuri niin kuin sen pitääkin mennä.

11 kommenttia:

  1. Liiankin hyvin tunnen äänilastit, sydänalan muljahdukset. Enkä kuitenkaan voi tietää, miltä sinusta tuntuu.

    Rukous ja vollotus, hoidat oloasi viisaasti. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tajusin vasta sun kommentista, että se että joskus väsyy ääniin erityisesti, saattaa liittyä siihen että mitä elämässä on muuten meneillään.

      Sen olen vasta aikuisena myös oppinut, että ei koskaan voi tietää miltä toisesta tuntuu vaikka voisi kuvitella. Aina sitä ei silti muista. Kuvittelen joskus, että nämä säikähdykset valmistavat lopulliseen menetykseen, mutta varmaan siihen ei silti voi valmistautua mitenkään.

      Kiitos, Heidi! <3

      Poista
  2. Huolestuneena luin edellisen postauksen, mutta onneksi nyt jo vähän valoakin näkyvissä... Toivon, että rukouksesi kuullaan ja yhdyn siihen. Mukavaa ja levollista pääsiäistä kotikodissa rakkaittesi kanssa. <3

    t. isosiskokolleega

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sinä rakas. Tulen muuten vielä kevään aikana käymään. <3

      Poista
  3. Mietin, mitä mahdat touhuta syksyllä. Siellä myrskyluodolla olis töitä. Laita viestiä, jos kiinnostaa...
    Liisa

    VastaaPoista
  4. Pitkästä aikaa istahdin koneelle lukemaan kollegasiskon kuulumisia, tuli niin ikävä. Lämpimiä ajatuksia sinulle sinne!

    VastaaPoista
  5. Voi Karo, sinuakin on ikävä ja aina välillä mietin, että mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua kun ei olla nähty niiiiin pitkään aikaan. Toivottavasti kesällä nähdään kunnolla!

    Kiitos samoin sinulle sinne! <3

    VastaaPoista