maanantai 1. heinäkuuta 2013

Hei vaan ja hyvästi jääkää


Minusta tulee linnanneito. 
Saan jatkaa unelmatyötäni luokanopettajana ja 
luokanopettajaksi opiskelevien kouluttajana.

Sain viran tai vakipaikan tai mikä se nyt onkaan.
Annoin opetus- ja ohjausnäytteen ja minua haastateltiin.
Ne halusivat minut.

Elämä kuljettaa ihmeellisiä reittejä;
ilman Kainuun vuotta tuskin olisin tullut valituksi.

Erikoista on se, että ensimmäisestä opiskeluvuodesta alkaen on nuottikansiossani
kulkenut mukana laulu, joka kertoo linnasta ja sen neidosta.
Olen soittanut laulua usein, laulanutkin.

Elokuussa juoksen ensimmäisen työpäivän jälkeen linnalle ja laulan sen siellä.



Kävin pari viikkoa sitten hakemassa viimeiset tavarat Irman yläkerrasta.
Piha oli hiljainen, kaupunki lähes tyhjä ja melkein vieras.
Oli todella todella todella koditon olo.
Istuin pihakiikussa kauan ja nieleskelin,
taivaalla ei lentänyt ainuttakaan pääskyä ja sydämeni oli ihan särki.



Nyt olen kulkenut pitkin maailmaa, 
asunut pienessä hostellissa, kerrostaloasunnossa, nukkunut teltassa metsän keskellä.
Kuunnellut hyviä asioita, elämän tärkeimpiä asioita.
Tankannut aikaa, turvallisuutta, hyviä katseita, valoisuutta,
luottamusta ja rakkaiden ihmisten seuraa.

Huomenna menen katsomaan asuntoa omakotitalosta, joka on järven rannalla.
En tunne kaupungista ketään, mutta miksi pelkäisin?
Kun on hyvä olla itsensä kanssa, on koti kaikkialla.
Minusta tuntuu, että tämä on hyvä juttu.





Olen kirjoittanut blogia monta vuotta, mutta en jatka enää.
Päätökseen ei liity mitään kummempaa, ei vain tunnu siltä että olisi syytä.
Olen miettinyt asiaa monelta kannalta ja päättänyt, että näin on hyvä.
Ehkä kirjoitan joskus kirjan, ehkä jotain muita tekstejä.
Välillä tuntuu, että on pakko kirjoittaa, mutta miten ja minne, en tiedä vielä.

Sitäkin olen miettinyt, että mihin nämä blogit vielä häviävät tai jäävät.
Ehkä joku sosiologi joskus törmää tähänkin tekstiin kirjoittaessaan artikkelia
"Bloggaamisen lyhyt, mutta tiivis aikakausi."

Olen saanut teistä monista kultaisia ystäviä. 
Kommenttinne ovat ilostuttaneet ja itkettäneet.
Elämä kyllä kuljettaa yhteen heidät, joiden tulee kohdata.

Nyt on heinäkuun ensimmäinen päivä.
Pesukone laulaa, ikkunan takana sade ripsii ja kesä on kauneimmillaan.
Elämällä on paljon hyvää annettavana meille kaikille.
Halaisin teitä kaikkia, jos olisitte tässä.


Toivon teille kaikkea hyvää, mitä elämä voi tarjota.
Oli ilo olla ja jakaa. Hyvästi, ja hei vaan.

"Vaan kyynelistä neidon kohta varsi pihlajan jo valkokukat nosti, mursi muurin.
Sai marjoihinsa sydämestä hohdon puhtahan, sen antoi voima rakkauden suurin."

26 kommenttia:

  1. Oi, kaikkea hyvää sinulle.

    (Olen kyllä vähän haikeana siitä, ettet enää kirjoita blogia.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ilona, ja sitä samaa <3

      Olen minäkin haikeana, mutta enemmän helpottunut. En edes tiedä miksi, mutta eniten kuvaava sanonta on nyt se, että "aika aikaansa kutakin."

      Poista
  2. Kyllä tulee ikävä, sinulla on sanojen lahja. Ihanaa, että kirjoitit vielä tämän viimeisen merkinnän, kerroit suunnan ja tunnelmat. Ihan parasta jatkoa, siu!

    VastaaPoista
  3. Harmi, että lopetat, olen niin nauttinut tekstin tekemisen taidoistasi!

    Kaikkea hyvää uuteen elämänvaiheeseen! Tapaamisiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maria, me tavataan ens vuonna monta kertaa :)

      Ehkä joskus vielä kirjoitan, jotain...ainankin sen v-alkuisen kirjan nyt ensiksi.

      Poista
  4. Voi kun ihanaa! Uusi työ, unelmien sellainen. Uusi asunto, josta tulee koti ajan kanssa, ympärillä uusia ihmisiä, joista muodostuu ystäviä syksyn kuluessa. Leveitä hymyjä ja suuri tunteita siis tiedossa jatkossakin. Onnea!
    Harmi, ettet jatka blogia. Olisi ollut niin hauska lukea linnanneidon kuulumisia.
    Nauti nyt kesän lämmöstä, rennoista hartioista, lämpimän tuulen vireestä kasvoillasi ja syvistä henkäyksistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Kiitos, U A, nautin! Kävin juuri mattopyykillä ja pulahdin uimaan, sitten kesätuuli kuivatti hiukset.

      Oli ihana kulkea lähi-idän kuukausissa kanssasi. Kaikkea hyvää sinulle kans! <3

      Poista
  5. No voi ja oi!
    Minuakin harmittaa. Sun juttuja on ollu mukava lukea. Kiitos niistä ja kauniista kuvista myös.

    Mutta oi - sait hienon paikan taasen! Sovit niihin hommiin mainiosti. Onnea!

    Ps. Anteeks, kun sähläilin. Meni kommentti ensin vastaukseksi edelliseen. Nakkisormilla kun padilla tökkii, niin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Lotta! Yritän pysyä jatkossa teidän muiden blogien kommentoijana, vaikka toisaalta yritän elää tästälähtien enemmän live-elämässä kuin täällä. Blogimaailma on ihana ja siinä on valtavasti hyviä puolia, mutta minusta tuntuu että en jaksa tietokoneella olemista ja että se yksi iso projekti vie tulevaisuudessa niin paljon aikaa ja voimavaroja, että jotain pitää karsia.

      Poista
  6. Oh, iso päätös. Onneksi luotan ja tiedän, että kuulun niihin etuoikeutettuihin, jotka saavat tietää kuulumisiasi jatkossakin ja kirjoitetussakin muodossa.

    VastaaPoista
  7. Nyt vasta kurkkasin tänne ja niinhän täällä oli uutisia. Paljon onnea uudesta unelmatyöpaikasta! Minä myös olisin mielelläni kulkenut vielä yhteistä matkaa virtuaali-sinun kanssa, mutta ymmärrän kyllä päätöksesi. Kiitos upeista teksteistäsi, siitä palasesta elämääsi, jonka olet uskaltanut jakaa! Kaikkea hyvää elämääsi! T:Niiskuneiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sinä uskollinen Niisku joka olet jo vuosia kulkenut matkassa. Koko sydämestäni toivon sinulle kaikkea hyvää <3

      Poista
  8. Hei Sanna!
    Olen lukenut blogejasi muutaman vuoden, ja pitänyt paljon tyylistäsi. Siinä on jotain mukavan turvallista ja tuttua. Onnea uusiin seikkailuihin! Ja jos oikein arvasin linnanneidon seuraavan kotikaupungin, uskon todella että tulet paikasta pitämään. Itsekin olen siellä aikaisemmin asunut.
    -Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kiitos kannustuksesta! Tuli hyvä mieli, sillä juuri tänä iltana ihmettelen miksi lähden taas uutta kohti. Eikö olisi jo aika asettua? No nyt, asetun sinne, ainakin joksikin aikaa...

      Poista
  9. Oi, tämäpä olikin yllättävä "uutinen" kun monen viikon tauon jälkeen avasin blogisi. Ymmärrän pohdintasi ja päätöksesi. Nautin paljon lukemastani täällä. Sain niistä Jotain. Kiitos. Ja kiitokset viimeisestä, ollaan lasten kans muistelleet vierailuasi lämmöllä. Eräs puhelimenomistaja haluaisi laittaa tekstiviestiäkin. ;)

    Aurinkoista loppukesää ja antoisaa työsyksyä!

    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, H!
      Yhden viestin jo sainkin ja ilahduin! Kiitos myös teille viimeisestä. Nyt on aika pitkä matka teille käymään, mutta onneksi se onkin teidän vuoro :)

      Kirjoitan mailia jonakin päivänä.

      Poista
  10. Hei! Onnea uuteen työhön uusiin tuuliin ja tapahtumiin uusissa maisemissa.
    Blogisi on ollut iso ilo, avartava jo niin erilaisten elämäntilanteidemme vuoksi.
    Osaat kirjoittaa hyvin, tunnut elävän hyvinkin omanlaistasi elämää täysillä ja into työhösi on melkein kadehdittavaa :)
    Jossain vaiheessa luulin tietäväni vähän kuka voisit olla ja mistä, mutta en.
    Arvuuttelen vielä, että alkaako sukunimesi I kirjaimella.
    Kaikkea hyvää.
    Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päivi! <3 Myös sinun kommenttisi ovat olleet iso ilo minulle. Kirjoita ja kuvaa sinä vielä vain!

      Into työhön on tänä iltana peittynyt jännityksen alle. Huomenna minut esitellään taas yhdelle uudelle työyhteisölle ja ylihuomenna otan ekaluokkalaiset vastaan. Hui! Mutta on se vaan niin jännää...

      Kaikkea hyvää sinulle myös!

      Poista
  11. Kiitos.

    Kaikkea hyvää uusiin elämän tuliin!

    Eliisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eliisa. Sitä samaa sinulle! Odotan, että elämä vielä joskus johdattaa meidät saman teepöydän ääreen.

      Poista
  12. Voisitko alkaa pitämään blogia? Esimerkiksi muotiblogia. Päivän asu-postauksia. Tai sisustuskivaa. Otat kuvan 10 kiloa painavasta kivestä, peität sen valkoisella lakanalla ja haet pihalta kuivuneita, märkiä oksia siihen päälle ja kuva siitä. Sisustusblogimateriaalia!

    VastaaPoista
  13. Lotta! TArkotat varmaan, että sulla on ikävä mua? :) Mutta eikö meillä oo tulossa se yhteinen asukuvablogi?

    VastaaPoista