maanantai 28. tammikuuta 2013

Terveisiä messuilta



Educa 2013 oli käymisen arvoinen tapahtuma. 
Mukaan tarttui kirjoja, pelejä, Human tool, uusia ajatuksia ja lakua. 
Tapasin opiskelukavereita ja vanhoja työkavereita ja siskon.
Sydän täyttyi taas ilosta näissä kohtaamisissa!

Molemmissa majapaikoissa oli tarjolla ihanaa teetä (ja sympatiaa),
 hyvää mieltä ja ystävyyttä. 

Ehti tulla ikävä rakkaitani, mutta tänään olikin ihanaakin ihanampaa.
Parasta oli saada nähdä yksi hymy, jota olin jo pitkään odottanut.

Luottamus, miten lujasti sinun eteen saakin tehdä töitä.
 


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Muistan taas tämän


Ja kuuntele sydämesi ääntä, toimi rohkeasti sen mukaan 
vaikka joutuisit konfliktiin ympäristösi ja jopa oman itsesi kanssa. 
(Näin kehottaa Tommy.)

Rehellisyys ei ole aina helppoa, mutta vain totuudessa eläminen tekee minut onnelliseksi.
Olen ollut tällä viikolla superrohkea ja ottanut puheeksi mieltä vaivanneita asioita. 
Kaikki keskustelut ovat päättyneet hyvin ja lisänneet onnellisuuden tunnetta.
Kokeile sinäkin!


Oppilaat soittavat kitaroilla elefanttimarssia ja tajuan ensimmäistä kertaa, 
että taas muutaman kuukauden päästä pitää luopua.

Mutta nyt on tämä hetki,
ja minä olen taas saamaisillani uuden ystävän,
vaikka kerkesin jo suunnitella ettei enää yhtään.



Tiedettä on ihana lukea silloin kun on aikaa.
Nyt luen vähän aikaa, sitten lähden nostelemaan kahvakuulaa.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Luokkakokouksessa

Ensin kaikki halaavat, riisutaan päällyvaatteet naulakkoon, hälistään, nauretaan ja sitten istutaan alas. Selataan menuja ja hälistään ja nauretaan lisää. Yksi tilaa etanoita ja toinen maksaa. Alkupalat, totta kai, kun kerran näin yhdessä ollaan.

Kuulumiskierros alkaa heti kun tilaukset on tehty ja jatkuu niin kauan että ruuat tulevat. Meissä on isojen koulujen opettajia, pienten koulujen opettajia, erityisopettajia, taiteilijoita, muusikoita, tutkijoita, ekonomeja, maahanmuuttotyöntekijöitä, äitejä, isiä, niitä jotka haluaisivat olla äitejä ja isiä jos se suotaisiin, on meitä maistereita mutta on myös yhä opiskelijoita. Myös niistä kerrotaan, jotka eivät ole nyt paikalla.
Sitten muistellaan ja nauretaan lisää.

- Muistatteko sitä, kun musiikintunnilla piti leikkiä olevansa puu ja mua nauratti...?
- Entäpä muistatteko sitä tiukkaa enkunopea, joka sanoi aina...?
- Niin ja silloin kerran minä ja sinä tultiin liian aikaisin kouluun ja mentiin...
- Ja sitten tutkittiin niitä kiviä ja minä ajattelin...

Kun siirrytään jälkiruokaan, puhutaan kolmenkympin kriisistä.
- Mää urheilen ihan hulluna ja meen kymmeneltä nukkuun.
- Mun mies on alkanu hiihtää, ja vielä perinteistä!
- Liittyykö siihen se, että vaikka kaupan kassalla voi tulla mieleen, että kuka minä oon ja mitä haluan?
- Joo, tuo on niin tuttua...
- Ja herkkuja ei vaan tee mieli, en muista millon oon syöny karkkia.
Myötämielistä yninää kuuluu joka puolelta. Meistä on tullut aikuisia, hyvänen aika.

Sitten käydään läpi aikuisiän aknet, autot, asuntolainat ja polvileikkaukset. Yhdellä jos toisella on sairauskertomus kerrottavana.
Samat jutut naurattavat nyt kuin silloin 8 vuotta sittenkin.

Lähteissä halataan taas.
- Tuntuu, kuin omien veljien kans ois ollu, sanon yhdelle joka auttaa takin päälle ja toiselle joka kulkee yhä karvalakki päässä.
- Vaimolla ois ollu synttärit, mutta se sanoi, että teiän on pakko mennä,
koska Sanna on kuitenki kaks viikkoa oottanu näkevänsä teiät kun te ootte semmosia sen mussukoita.

Nauretaan, nimittäin juuri niin asia on. Sovitaan että nähdään samassa opehuoneessa viimeistään kuuden vuoden päästä.

Nauretaan ja heipatellaan vielä vähän aikaa, sitten erotaan, saappaat kopisevat kips kops, on kylmä pakkasilta, ei jää yhtään haikea olo vaan vain hyvä mieli. Haen majatalon pitäjän toisesta paikasta, kiivetään 7.kerrokseen ja mennään nukkumaan, koska ollaan niin aikuisia että säännöllistä unirytmiä ei korvaa mikään.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Kyse on rakkaudesta


Mistä on kyse, jos nainen lähtee 7.09 kävelemään pimeään pakkasaamuun 
ja hyräilee ja naureskelee kulkeissaan? 
Tietenkin rakkaudesta!

Voi miten rakastan tätä unelmatyötä!
Rakastan sitä että  s a a n  o l l a  o p e t t a j a  oppilaille
ja  o h j a t a  huippufiksuja o p i s k e l i j o i t a.
Kunpa kevät kuluisi hitaasti!

Muistakaa d-vitamiini ja flavonoidit!

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Valoilmiöitä


Katsokaas miten hieno vahingonlaukaus! 
Pitäisi tehdä enemmän virheitä niin saisi näin hienoja kuvia!

Kylmänä pakkaspäivänä tuli eilen aurinko tiellä vastaan 
ja tänä aamuna 7.10 ihailin mielettömiä revontulia.
Meinasin rynnätä naapuritaloihin ovikelloja pimpottelemaan, 
että nyt kaikki ulos ja katselemaan näitä luonnon omia elokuvia.

Mutta mikä kuvio muodostuukaan tuohon "huippupunaiseen" kohtaan?
(Valokuvaajat tietävät huippumustan ja huippuvalkoisen, voi kai sitten olla huippupunainenkin?)

Ps. Sekin on nyt koettu, että esimiehen kanssa voi hihittää mahansa kipeäksi.
Mulla on ihana esimies ja mahtavat kollegat. Tykkään.

Pps. Kuvassa on pilttipurkkilyhty ja sukulaisen tekemä tuoksulyhty.

Ppps. Joskus auringon kuulee vain vislaavan vaikkei sitä näe. 
Eikö revontulistakin kuulu joku sihinä?

lauantai 12. tammikuuta 2013

Tervetuloa

 
Olen taas siivonnut.



Maljakossa on kevään ensimmäiset tulppaanit ja ikkunalaudalla kuusen oksia.



Nyt tänne voisi tulla vaikka joku mukava vieras. 
Keittäisin pannullisen Hehkuvaa Talviteetä ja tarjoaisin ruisleipää kinkun ja paprikan kera. 
Minttusuklaata olisi myös, ja suolakeksejä.

Laittaisin ortodiksimusiikkia soimaan
ja voitaisiin jutella siitä, miten kaunis tämä maailma kuitenkin on.

Tulisitko sinä?

torstai 10. tammikuuta 2013

Unessa



Olen lentokentällä aikeena matkustaa valtameren toiselle puolelle.
Katson aina välillä kelloa, tiedän suurin piirtein missä lähtöportti on ja kuinka kauan sinne kestää mennä.
Ostelen tuliaisia huolettomasti, kulutan aikaa ja rahaa.
 
Yhtäkkiä kello on ihan vähän vaille lähtöajan, liukuportaat täynnä ihmisiä, käytävä onkin pitempi kuin muistin.
En millään meinaa ehtiä. Herään. Näen ovessa tuon varjokuvan. Tyttö on tuossa ylpeämmän näköinen kuin oikeasti.
Sain sen Anna-tädiltä 12-vuotiaana. Muistan, miten lähtöaamuna täti juoksi auton perässä pitkään ja huiskutti kyyneleet poskillaan.
 
Anna kuoli syöpään lokakuussa.
 
Ennen loman loppua käännään tytön toisin päin, niin kuin olisi astumassa laivaan.


Täällä Idässä näen saman unen uudelleen. Samat vaikeudet, sama pelko etten ehdi.
Matka jää unessa välistä, yhtäkkiä olenkin perillä. Talo Mooers Avenuella on kuitenkin tyhjä.
Etsin Soili-tätiä enkä löydä.
 
Soili oli oikeastaan minun Amerikan äitini, vaikka en kyllä äidiksi ikinä sanonut.
 
Mietin, pitäisikö lähteä? Paljonkohan lennot Minneapolisiin maksaisivat?
Vai pitäisikö sinne mennä sitten laivalla?

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Perillä nyt




On onnellista asua kodissa, jossa on puhdasta ja tuoksuu rosmariini.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Puolet ja puolet


Huomaatteko: 10 kuukaudesta puolet on jo mennyt!?
Jossain välissä olen kotiutunut tänne, kaupunki tuntuu tutulta, 
minulla on täällä luottokampaaja, hieroja, monta tuttua kassaihmistä,
tiedän miten Prismasta mennään kotiin ja mihin aikaan ei kannata mennä uimaan.
Rakastan lapsiani ja viikon päästä otan taas innolla uudet opiskelijat vastaan.

Lomalta palatessani tein ensimmäisenä lumityöt ja oven viereen lumilyhdyn.
Eilen kävin taas Irmalla iltateellä.





Perinteitä vaalien kiinnitin tiskikaapin oveen taas Hyvien asioiden listan.
Ehkä sekin on hyvä asia, että en muista yhtään mitä söin tänään.
Ruokaa se varmaan oli.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Ihmiset kohtelevat sinua hyvin


Vuoden viimeiseksi tekstiksi jäi tuo edellinen ajatuskyhäelmä.
Jouluaaton aattona kyläilin pitkään Maijjan luona. Maijja kehui kirjaa Onnellinen nyt.
Uuden vuoden reissulle lähtiessäni poikkesin entiseen kotikaupunkiin
ja siellä kirjakauppohin. Onnellinen nyt oli alennuksessa, sain sen alle kympillä!

Selailin kirjaa hotellihuoneessa lautailun välissä.
Silmiini sattui tämä:

"Tärkein ihmissuhteesi on suhde itseesi, mitä ajattelet itsestäsi,
kuinka arvostat itseäsi, miten käytät aikaasi, miten kohtelet kehoasi ja tunteitasi. 
Ole hyvä itseäsi kohtaan ja hanki ympärillesi ihmisiä, jotka kohtelevat sinua hyvin. 
Ei ole koskaan liian myöhäistä viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, 
joiden seurassa voit hyvin ja jotka hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet."